Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus


 Joël Dickerin Huoneen 622 arvoitus (Tammi, 2021) oli hyvinkin näkyvillä mediassa kirjan julkaisun aikoihin. Kirjailijan aiemmin julkaistu mysteeriromaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mykistävä lukukokemus. Myös muut kirjailijan dekkarit ovat olleet mukavan jännittäviä mysteeriopuksia. Odotukseni Huoneen 622 arvoitukseen olivat korkealla. Luin sen e-kirjana heti, kun huomasin sen olevan mahdollista.

Huoneen 622 arvoituksessa kirjan päähenkilö, kirjailija Joël, tulee lähteneeksi Sveitsissä Alppien juurella sijaitsevaan hienoon hotelliin lomalle. Hän huomaa merkillisen seikan: hotellissa ei ole olemassa huonetta 622, vaikka huoneet 621 ja 623 ovat käytävässä. Tätä pientä seikkaa selvitellessään hän alkaa selvittää vuosia haudattuna ollutta murhamysteeriä. Kirjassa hypätään myös taaksepäin murhaa edeltäviin tapahtumiin. Lukija viedään pankkialalle, rahamaailman ikävyyksiin ja tietenkin rakkaussotkuihin. 

Lukukokemus oli mieluisa, vaikkakin alkupuolella harkitsin jopa kirjan keskeyttämistä. Juoni ei oikein vienyt heti mukanaan, vaan jäi vellomaan liikaa päähenkilön muistoihin edesmeestä kustannustoimittajastaan. Onneksi kuitenkin alkoi tapahtua, koko ajan vauhdikkaammin ja ovelammin. Sain jännitystä ja koukutusta, yllätyksiäkin. Ja yllätysten yllätyksiä, jolloin yllätykset alkoivat jo lähinnä naurattaa. Kun alkuun luku takkusi, lopussa minun oli pakko päästä lukemaan lyhyinäkin vapaina hetkinä. 

Kirjan takakannessa sanotaan: "Menestyskirjailija punoo labyrinttimaiseen, henkeäsalpaavaan juoneen oman henkilöhistoriansa, kirjailijanuransa ja jopa perheensä menneisyyden ennen näkemättömällä tavalla."  Ihan en nyt hauko henkeäni tästä mahdollisesta ennen näkemättömyydestä, mutta toki yhtäläisyydet päähenkilön, kirjan juonen ja kirjailijan kanssa ovat kiinnostavia. Jotkut yhtäläisyyksistä ovat silmiinpistäviä. Päähenkilö on nimeltään Joël. Hän on kirjailija, joka on kirjoittanut menestysromaanin. Edesmennyt kustannustoimittaja oli samanniminen myös oikeassa elämässä. Rakkaussuhteista en ole varma. Ne eivät ole edes kovin olennaisia juonen kannalta loppujen lopuksi. Ehkä kirjailija on halunnut tuoda tarinaan uskottavuuden taikaa kirjoittamalla omaa elämäänsä mukaan räikeästi? Tai myydä kirjaa lisää?

Kirja ei ollut parasta Dickeriä, mutta lukemisen arvoinen se ehdottomasti on. Huone 622 viihdyttää, kuten kunnon murhamysteerin kuuluukin. Tätä suosittelen luettavaksi niin, että vuorokaudessa on tarpeeksi tunteja hotkia tekstiä isoja annoksia kerrallaan ja arvuutella mysteereihin ratkaisuja.


Saattaisit pitää myös:

Myrkynkeittäjä - viihdyttävää juonittelua

Kommentit