Lahjavinkki vauvalle - näin valitset vauvalle kirjan

 Kirjat ovat todella mieluisia lahjoja vauvaperheissä. Lukeminen on aina hyvästä, sillä yhdessä vanhemman kanssa lukeminen kehittää vauvan kielitajua ja mielikuvitusta ja tuo turvaa. Oli kirja mikä tahansa värikäs, ainakin meillä ne kiinnostavat vauvaa. Meillä on paljon lastenkirjoja, mutta kaksi kirjaa hyllyssämme ovat ylitse muiden aina vaan. Oma maa mansikka (Tammi 2016), joka on suomen- ja ruotsinkielinen runokokoelma ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runokirja (WSOY 2018) ovat paitsi vauvan lempikirjoja, niin edelleen myös taaperolle mieluisia. 


Kestävyys

Molemmat suosikkikirjamme ovat pahvikirjoja. Sivut ovat siis paksua pahvia eivätkä repeä vahingossa tai tahallisestikaan. Kestävyys on tosi hyvä piirre vauvan (ja taaperon) kirjassa, sillä maailmaa opetellessa ja koordinaatiotaitojen puutteessa kirjan käsittely voi olla välillä kovaa. Kun ei tarvitse varoa kirjan rikkoontumista, ei aikuisen tarvitse olla koko ajan kieltämässä tarpeettomasti. Kunnioitus kirjoja kohtaan tulee sitten kyllä aikanaan, käsittelytaitojen parantuessa.

Vauva saattaa kokeilla kirjaa myös suulla, kun hampaita tulee ja kehitysvaihe on muutenkin sellainen, että kaikki viedään suuhun. Se sopii kyllä, mutta kannattaa huomioida, että kirjaa ei saa jättää suuhun pitkäksi aikaa, sillä pahvi sulaa kuolan mukana hitaasti ja väistämättä vauvan suuhun liukenee sitten myrkkyjä ja pahvin hitusia.

Kuvat

Meillä värikkäät kirjat ovat kiinnostaneet lapsia vauvana, paljon valkoista tyhjää tilaa sisältävät kirjat eivät. Oma maa mansikassa värit ovat voimakkaita ja iloisia. Vauva reagoi selvästi kirjan kuviin, joissa seikkailee ilmeikkäitä karhuja, hevosia ja muita eläimiä, nauravia mansikoita, kukkia ja suomalaista luontoa. Lapset viehättyvät erityisesti kasvoista. Hauskasti piirretyt iloiset ilmeet pidentävät kirjan käyttöikää huomattavasti verrattuna vaikka ilmeettömiin maisemiin tai tavaroiden kuviin. 

Kieli

Hyvä kieli on yllättävän tärkeä jo vauvalle! Meillä jo vauva hihittää Kirsi Kunnaksen jutuille, sillä runoissa on usein jokin yllättävä hauskuus, kuten huudahdus, eläimen äännähdys tai taitava riimitys. Uskoisin, että mikä tahansa värikäs kirja viihdyttää kyllä vauvaa hetken aikaa, mutta jos kirjasta haluaa pitkäikäisen kaverin, vaikka pariksi - kolmeksi vuodeksikin, on kielellä paljon väliä. Meillä taapero kaipaa jo oivaltavia loruja ja pidempiä tarinoita ja nämä kaksi kirjaa toimivat edelleen taaperon runonälkään ja viihdytyksen tarpeeseen. Vauvakirjat ovat parhaimmilaan ratkiriemukkaita runoteoksia!

Etenkin hiljattain keskuudestamme poistuneen Kirsi Kunnaksen runot ovat ihania. Nauramme niille päivittäin ääneen, sekä lapset että aikuiset. Myös perinteiset lorut toimivat. Hyvän kirjan runoja voi leikkiä toiminnallisesti. Aikuinen voi pompotella jalkaa laukan tahtiin, nuottaa vetäessä voi ottaa käsistä kiinni. 

Jaksaako aikuinen lukea tai katsella kirjaa?

Taidokas kieli viihdyttää myös aikuista. En motivoidu hirveästi ankka sanoo kvaak -kirjallisuudesta, mutta luen toki lasten kanssa yksinkertaisempiakin kuvakirjoja. Mutta kun kirjassa on mielenkiintoista luettavaa sanailottelun muodossa tai kauniita, oivaltavia kuvia, on aikuisenakin helpompaa tarttua kirjaan. Ja jos aikuinen viihtyy kirjan parissa, välittyy hyvä meininki varmasti myös lapselle. Eli kaikista kätevintä on hankkia kirjoja, joita haluaisi itsekin selailla uudestaan ja uudestaan. Sellaisia kirjoja, joita olisi halunnut saada lapsena. 


Kommentit